René Goscinny & Jean-Jacques Sempé: Onneksi olkoon, Nikke!
Nämä ovat René Goscinnyn pääosin aiemmin julkaisemattomia Nikke-tarinoita 1950-luvulta. Jean-Jacques Sempé teki tarinoihin kuvituksen vasta vuonna 2008. Mukana on myös aivan ensimmäinen, alunperin lehdessä julkaistu Nikke-tarina Pääsiäismuna.
Mikään tarinoista ei tuntunut vanhentuneelta.
Pääsiäistarina nauratti 4-39-vuotiaita perheenjäseniä, tosin osittain eri kohdissa, mikä on monitasoisen, koko perheelle sopivan tarinan merkki. Lapsille riitti yhdellä istumalla yksi tarina, mutta itse nautin siitä niin paljon, että luin loputkin saman tien.
Nikke on epätäydellisyydessään hurmaava pojanviikari, poikaporukan sisäinen nahistelu hymyilyttää ja hymähtelyä aiheutti myös se, kuinka eri tavoin eri ihmiset - aikuiset ja lapset - katsovat samaa tilannetta. Tarinassa Klokun telkkari vanhemmat paheksuivat lasten loputonta TV:n katselua, vaikka lapset lopettivat sen itse ja lähtivät leikkimään, kun taas vanhemmat vain jatkoivat.
- Oikein paljon kiitoksia, isä sanoi Klokun isälle. - Olen joskus harkinnut television ostamista, mutta en oikein tiedä onko se hyväksi pojalle.
- Siinä kuultiin totuuden sanoja, Klokun isä sanoi. - Joskus kaduttaa että tuli ostettua koko televisio. Lapset istuvat sen edessä kuin hypnotisoituina ja katsovat valikoimatta ihan kaiken. Sillä on tylsistyttävä vaikutus.
Ja Klokun isä hyvästeli meidät kiireesti, koska Klokun äiti huusi olohuoneesta, että sarjafilmi alkoi.
Tämä oli erittäin viihdyttävä paluu Nikke-tarinoiden pariin. Osa aiemmin julkaistuista tarinoistakin on jäänyt minulta lapsena lukematta, mutta tämän virheen aion korjata pian.
Mikään tarinoista ei tuntunut vanhentuneelta.
Pääsiäistarina nauratti 4-39-vuotiaita perheenjäseniä, tosin osittain eri kohdissa, mikä on monitasoisen, koko perheelle sopivan tarinan merkki. Lapsille riitti yhdellä istumalla yksi tarina, mutta itse nautin siitä niin paljon, että luin loputkin saman tien.
Nikke on epätäydellisyydessään hurmaava pojanviikari, poikaporukan sisäinen nahistelu hymyilyttää ja hymähtelyä aiheutti myös se, kuinka eri tavoin eri ihmiset - aikuiset ja lapset - katsovat samaa tilannetta. Tarinassa Klokun telkkari vanhemmat paheksuivat lasten loputonta TV:n katselua, vaikka lapset lopettivat sen itse ja lähtivät leikkimään, kun taas vanhemmat vain jatkoivat.
- Oikein paljon kiitoksia, isä sanoi Klokun isälle. - Olen joskus harkinnut television ostamista, mutta en oikein tiedä onko se hyväksi pojalle.
- Siinä kuultiin totuuden sanoja, Klokun isä sanoi. - Joskus kaduttaa että tuli ostettua koko televisio. Lapset istuvat sen edessä kuin hypnotisoituina ja katsovat valikoimatta ihan kaiken. Sillä on tylsistyttävä vaikutus.
Ja Klokun isä hyvästeli meidät kiireesti, koska Klokun äiti huusi olohuoneesta, että sarjafilmi alkoi.
Tämä oli erittäin viihdyttävä paluu Nikke-tarinoiden pariin. Osa aiemmin julkaistuista tarinoistakin on jäänyt minulta lapsena lukematta, mutta tämän virheen aion korjata pian.
Kommentit
Lähetä kommentti