Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

-

Luimme tämän novellikokoelman, joka kiehtoi seitsemänvuotiasta erityisesti näkymättömän lapsen tarinan vuoksi. Seitsemänvuotiasta kiinnosti myös kovasti Hattivattien salaisuus ja hattivattien yhä yhtä mystiseksi jäänyt oleminen ja eläminen. 

Kaikki tarinat olivat vahvasti yhden muumilaaksolaisen henkilökuvia, joissa itseäni puhutteli varsinkin oman tilan ja yksinäisyyden. Itse kullakin tavoittelee keinoja elää omanlaistaan elämää, joko kausittain (Nuuskamuikkunen retkillään), satunnaisesti (Muumipappa viettämässä huonoa elämää hattivattien kanssa) tai koko ajan (Hemuli joka rakasti hiljaisuutta). Sysäyksen hyvään suuntaan voi antaa paitsi hyväksytyksi tuleminen (Kertomus näkymättömästä lapsesta) myös pahimpien pelkojen toteutuminen (Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin). 

Näkymättömän lapsen tarinan viesti on aina koskettanut itseäni kovasti - se, kuinka lapsesta voi hänen tarpeilleen välinpitämättömässä ympäristössä tulla näkymätön. Erityisesti vakuutti se, että Ninni tuli täysin näkyväksi sen jälkeen, kun hän sai rohkeutta puolustautua. 


- Minun mielestäni te olette muuttaneet lapsen niin, että hän on pahempi kuin pikku Myy. Mutta pääasia sentään, että hän näkyy. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Taikatalvi

-
Luimme 8-vuotiaan kanssa iltasatukirjana Taikatalven . Ihanaa talvilukemista, kun ulkona oli kovat pakkaset ja paljon uutta, valkoisena kimmeltävää lunta. Toisaalta hiihtämistä, muuta talviurheilua ja kylmyyttä kammoksuvalle lukijalle kirja oli myös hykerryttävä. Hiihtäjähemulien on niin vaikeaa ymmärtää, että jotkut nauttivat talvesta (tai jopa kaikista vuodenajoista) mieluiten sisätiloista käsin. Samaan aikaan Taikatalven kanssa luin itse iltalukemisena Tuula Karjalaisen Tove Jansson -elämäkerran Tee työtä ja rakasta . En ole kovin innokas elämäkertojen lukija, mutta Karjalaisen kirjan kaltaisia elämäkertoja lukisin mielelläni enemmänkin. Ihailin sitä, millaisia valintoja Jansson uskalsi tehdä omana aikanaan, kuinka tinkimätön hän oli sekä työssä että rakkaudessa. Elämäkerta ei sortunut sokeaan Janssonin hehkutukseen. Yksityiselämän ja suhteiden kuvaaminen ei ollut tirkistelevää. Karjalaisen kirja oli nautittavaa luettavaa - tiivis, mutta syvälle pääsevä. Pidin teemoittain et
Lue lisää

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu

-
Tämän kirjan luimme yhdessä 8-vuotiaan kanssa. Kirjan alkupuoli oli minusta synkempi kuin lastenkirja saisi olla. Minusta tuntuu vaikealta lukea lapselle kirjaa, jossa lapsesta ei huolehdita ja jossa hän joutuu kohtaamaan nälkää, kylmää, yksinäisyyttä ja ilkeyttä. Kirja on hyvin kirjoitettu ja välttää imelyyden, joka helposti uhkaisi tarinaa Joulupukiksi kasvavasta pojasta. Ankean alun jälkeen mikään määrä iloa ja onnea lopussa ei tuntunut liialliselta. 8-vuotiaan mielestä kirja ei ollut liian synkkä, ja yhteinen lukeminen eteni vauhdilla. Lapsilukijan suosikkiasioita kirjassa olivat Nikolas-pojan uskollinen ystävä Miika-hiiri ja sen juustohaaveet, pikkutontut Nuusa ja Kip, sekä kirjan paikoitellen höpöttelemään yltyvä kertojanääni. Itse pidin erityisesti Chris Mouldin kuvituksesta. Hieno ajatus kirjassa oli se, kuinka tontut lakkaavat vanhenemasta kun ovat löytäneet elämälleen merkityksen - minkä ikäisenä se kunkin kohdalla tapahtuukaan. Sinä hetkenä, jona hän tajusi asian, hä
Lue lisää

René Goscinny & Jean-Jacques Sempé: Onneksi olkoon, Nikke!

-
Nämä ovat René Goscinnyn pääosin aiemmin julkaisemattomia Nikke-tarinoita 1950-luvulta. Jean-Jacques Sempé teki tarinoihin kuvituksen vasta vuonna 2008. Mukana on myös aivan ensimmäinen, alunperin lehdessä julkaistu Nikke-tarina Pääsiäismuna . Mikään tarinoista ei tuntunut vanhentuneelta. Pääsiäistarina nauratti 4-39-vuotiaita perheenjäseniä, tosin osittain eri kohdissa, mikä on monitasoisen, koko perheelle sopivan tarinan merkki. Lapsille riitti yhdellä istumalla yksi tarina, mutta itse nautin siitä niin paljon, että luin loputkin saman tien. Nikke on epätäydellisyydessään hurmaava pojanviikari, poikaporukan sisäinen nahistelu hymyilyttää ja hymähtelyä aiheutti myös se, kuinka eri tavoin eri ihmiset - aikuiset ja lapset - katsovat samaa tilannetta. Tarinassa Klokun telkkari vanhemmat paheksuivat lasten loputonta TV:n katselua, vaikka lapset lopettivat sen itse ja lähtivät leikkimään, kun taas vanhemmat vain jatkoivat. - Oikein paljon kiitoksia, isä sanoi Klokun isälle. - Olen
Lue lisää