Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
Luimme tämän novellikokoelman, joka kiehtoi seitsemänvuotiasta erityisesti näkymättömän lapsen tarinan vuoksi. Seitsemänvuotiasta kiinnosti myös kovasti Hattivattien salaisuus ja hattivattien yhä yhtä mystiseksi jäänyt oleminen ja eläminen. Kaikki tarinat olivat vahvasti yhden muumilaaksolaisen henkilökuvia, joissa itseäni puhutteli varsinkin oman tilan ja yksinäisyyden. Itse kullakin tavoittelee keinoja elää omanlaistaan elämää, joko kausittain (Nuuskamuikkunen retkillään), satunnaisesti (Muumipappa viettämässä huonoa elämää hattivattien kanssa) tai koko ajan ( Hemuli joka rakasti hiljaisuutta ). Sysäyksen hyvään suuntaan voi antaa paitsi hyväksytyksi tuleminen ( Kertomus näkymättömästä lapsesta ) myös pahimpien pelkojen toteutuminen ( Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin ). Näkymättömän lapsen tarinan viesti on aina koskettanut itseäni kovasti - se, kuinka lapsesta voi hänen tarpeilleen välinpitämättömässä ympäristössä tulla näkymätön. Erityisesti vakuutti se, että N